III
Tekstin otteet / säkeistöt 1-3:
Eino Leino, Hymyilevä Apollo (1898)
Oi, katsokaa, miten lainehet,
niin kauniisti rantoja kaulaa!
Oi, kuunnelkaa, miten lintuset,
niin kauniisti lehdossa laulaa!
Oi, ootteko nähnehet illan kuun
ja kuullehet kuisketta metsän puun,
min ylitse valkeat hattarat
suvitaivaalla vaeltavat?
Tai ootteko koskaan te painaneet
pään kesäistä nurmea vastaan,
kun heinäsirkat on helisseet
ja raikunut laulu rastaan?
Sinikellot tokko ne keinuivat,
lepinkäiset tokko ne leijuivat,
ja tuoksuiko kukkaset tuhannet?
– Sitä tuoksua unhota et.
Veljeni tekee välillä arkisista asioista
rasittavan monimutkaisia.
Marketissa hän seisoi
kylmähyllyjen edessä vartin pohtien,
ostaako kotimaista, ulkomaista, lähellä tuotettua, luomua, vegaanista,
kallista vai halpaa.
Minulle tehtävä oli yksinkertainen.
Hyvä makkara on sellainen,
joka maistuu hyvältä.
Veli ottaa pettyneenä Kabanossit
jääkaapista ja suuntaa grillille.
Laitan kahvit tippumaan.
Ja ootteko mennehet milloinkaan,
te aamulla järven rantaan,
kun aurinko noussut on aalloistaan
ja paistanut valkosantaan?
Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,
sumun keskeltä nousiko seijastuin
sadun saaret, niemet ne terheniset?
– Sitä utua unhota et.
Kiitos, mutta ei kiitos
tiedän maistamattakin,
kauramaito on pahaa
Maapallo tuhoutuu
juuri tuon asenteen takia
Teen minäkin valintoja
meillä kotona kierrätetään
Pitäisi se jo tietää, pelkkä kierrätys ei riitä
Teknologia kehittyy
Ja ihmiset taantuu
Kapitalismi keksii keinot
Sehän se ongelma on
Minä teen
Etkä tee
Teenpäs
Et tee
Käytän joukkoliikennettä
mutta olkaamme edes yhtä mieltä siitä, että yksityisautoilu on mukavampaa