III

Tekstin otteet / säkeistöt 1-3:

Eino Leino, Hymyilevä Apollo (1898)

Oi, katsokaa, miten lainehet,

niin kauniisti rantoja kaulaa!

Oi, kuunnelkaa, miten lintuset,

niin kauniisti lehdossa laulaa!

Oi, ootteko nähnehet illan kuun

ja kuullehet kuisketta metsän puun,

min ylitse valkeat hattarat

suvitaivaalla vaeltavat?

 

Tai ootteko koskaan te painaneet

pään kesäistä nurmea vastaan,

kun heinäsirkat on helisseet

ja raikunut laulu rastaan?

Sinikellot tokko ne keinuivat,

lepinkäiset tokko ne leijuivat,

ja tuoksuiko kukkaset tuhannet?

 – Sitä tuoksua unhota et.

Veljeni tekee välillä arkisista asioista

rasittavan monimutkaisia.

Marketissa hän seisoi

kylmähyllyjen edessä vartin pohtien,

ostaako kotimaista, ulkomaista, lähellä tuotettua, luomua, vegaanista,

kallista vai halpaa.

 

Minulle tehtävä oli yksinkertainen.

Hyvä makkara on sellainen,

joka maistuu hyvältä.

Veli ottaa pettyneenä Kabanossit

jääkaapista ja suuntaa grillille.

Laitan kahvit tippumaan.

Ja ootteko mennehet milloinkaan,

te aamulla järven rantaan,

kun aurinko noussut on aalloistaan

ja paistanut valkosantaan?

Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin,

sumun keskeltä nousiko seijastuin

sadun saaret, niemet ne terheniset?

– Sitä utua unhota et.

 

Kiitos, mutta ei kiitos 

tiedän maistamattakin,

kauramaito on pahaa 

 

Maapallo tuhoutuu 

juuri tuon asenteen takia

 

Teen minäkin valintoja

meillä kotona kierrätetään

 

Pitäisi se jo tietää, pelkkä kierrätys ei riitä

 

Teknologia kehittyy

Ja ihmiset taantuu

 

Kapitalismi keksii keinot

Sehän se ongelma on

 

Minä teen

Etkä tee

 

Teenpäs

Et tee

 

Käytän joukkoliikennettä

mutta olkaamme edes yhtä mieltä siitä, että yksityisautoilu on mukavampaa