VIII

Tähystimme horisonttiin elokuussa, kun meduusalautta saapui.

Meduusalautan saapuminen tarkoitti sitä, että oli outoa mennä uimaan ja sekös on jännää, kun on pieni. 

Serkku haki ämpärin ja minä katkaisin kepin männyn oksasta.

 

Oli aika tehdä meduusasoppaa!

 

Meduusat eivät ui pakoon, vaan lilluvat tiedottoman ja avuttoman oloisina vedessä.

Yksitellen otimme meduusoja käteen ja laitoimme ämpäriin. Jokunen luiskahti karkuun, muttei päässyt pitkälle. 

 

Sekoitin soppaa kepillä.

 

Meduusa tuntuu kädessä vähän samanlaiselta kuin kanafilee, mutta limaisemmalta. Jos on koskaan syönyt katkarapuja Välimeren tyyliin niin sanoisin, että meduusa tuntuu samalta kädessä kuin raaka katkarapu tuntuu suussa.

 

Tänään luin, en muista miten se tuli vastaan, mutta luin puolalaisesta yrityksestä, joka vuokraa meduusa-akvaarioita. Meduusa-akvaarioita voi tilata esimerkiksi yökerhoihin ja niihin saa taustalle välkkyvät neonvalot.

Valot sykkivät musiikin tahtiin ja sitten ihmiset vain tanssivat ja heiluvat ja pussailevat ja mitä nyt yökerhoissa tehdään, lilluvat meduusat taustalla.

 

Sellaista aikuisten leikkiä.