Sanoitustyöt nykysäveltäjä ja äänitaiteilija Tytti Arolan teoksiin
Tytti Arolalle kirjoittamani tekstit on sävelletty pääosin sekakuorolle (Mökki, Marenki, Kaikki olisi minun), lukuun ottamatta Kuolemaa odotellessa – spoken word-kuunnelmaa. Taidemusiikin kontekstiin kirjoittamani tekstit ovat tajunnanvirtamaisia ja resitoivia. Arolan toiveesta tekstit ovat monesti pitkiä ja polveilevia, ja välttelen niissä liian näkyvää riimillisyyttä. Sekakuoro instrumenttina mahdollistaa kirjoittamisen eri puhujaäänille.
Marenki (2018) sävellys – Tytti Arola, sanoitus – Tuulikki Blom
Teos sekakuorolle ja elektroniikalle
Esitt. Haloa-kuoro
11/2018
Camerata, Musiikkitalo
"Tiesitkö, että kananmunan kuorta
ei saa rikki puristamalla?
Se on pisaran muotoinen
jos kuoren halkaisee
jää jäljelle kaksi kupolia.
Kuin ortodoksikirkkojen katot
ne kestävät melkein mitä vain:
vallankumoukset
lokakuut ja helmikuut
vuodesta toiseen
joka ainoan päivän"
Marenki (2018)
Kuolemaa odotellessa (2017) –
Äänisuunnittelu: Tytti Arola, Teksti, lukija: Tuulikki Blom
Esitys 6/2017
Asematila, Huopalahti
"Laskin, että kahdeksanmetrisen paholaisrauskun ruumis mahtuisi ystäväni 70-neliöiseen asuntoon juuri ja juuri.
Kuinka monella suomalaisella on varaa pääkaupungissa paholaisrauskun kokoiseen asuntoon?
Vain hyvin harvalla ja erityisellä yksilöllä.
Pystyisikö rausku levittelemään siipiään itäisen keskustan 70 neliössä, ja kuinka kauas ikkunasta sen häntä ulottuisi?
Nykyään lasken etäisyyksiä rauskuissa.
”125 rauskua pohjoiseen” (yksi kilometri)
tai
”neljänkymmenen rauskun päässä, käänny vasemmalle”
”Olen vaaleahiuksinen ja yksi viidesosarauskua pitkä”
”Hänen cooperin ennätyksensä on 375 rauskua”
Toivoisin, ettei jättiläisrauskuja syntyisi enempää. Silloin ne lakkaisivat olemasta poikkeuksia."
Kuolemaa odotellessa (2017)
Kaikki olisi minun (2016)
Säv. Tytti Arola
Tilausteos Musta Lammas-sekakuorolle
"Lukisin päivät kirjoja
ja kirjoittaisin postikortteja
ystävilleni merien taakse
kaipauksella.
Ja ikävää, meren lailla syvää
pitelisin rinnassani kuin lasta
jonka nukuttaisin illalla
katsellen tähtiä ikkunasta.
Joisin kahvini posliinikupista
äitini äidiltä saadusta,
sulkisin vuokra-asunnon yksinkertaisen oven.
Ja vaikka käytävältä kuuluisi sisälle kaikki
kaikki olisi minun sittenkin
vaikka vain vähän, niin se olisi tarpeeksi."